Kielitietoinen kuoro tukee kielen oppimista ja osallisuutta

Johanna Lehtinen-Schnabel on tutkinut suomen kielen oppimista kielitietoisessa kuorossa. Kielen näkökulmasta tutkimuksessa keskityttiin erityisesti fonologisiin prosesseihin, suomen kielen tuottamiseen ja  puhekieleen. Hänen artikkelipohjaisen väitöskirjansa tarkastustilaisuus järjestetään 10. lokakuuta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Lehtinen-Schnabel on aina laulanut kuoroissa. Hänelle kuoro on antanut kokemuksia, jotka ovat avanneet musiikillisia asioita laaja-alaisesti.  Nyt hänen tutkimuksensakin keskiössä on kuoro.

– Minulla on kuoroista paljon hyviä kokemuksia, vaikka kuoronjohtajana teenkin monia asioita nykyisin hyvin eri tavalla kuin miten itseäni on aiemmin opetettu.

Toiminnasta tutkimukseksi

Espoon työväenopiston musiikin johtavana opettajana Lehtinen-Schnabel pääsi työssään yhdistämään S2-kieltä eli suomen opetusta toisena kielenä musiikinopetukseen kotoutumiskoulutuksissa. Alun perin Lehtinen-Schnabelin ajatuksena oli ollut järjestää musiikkitoimintaa, jossa kansainvälisten opiskelijoiden kesken jaetaan omaa musiikkikulttuuria toisille ja luodaan sen pohjalta jotakin uutta.

– Ensimmäisten tuntien aikana opiskelijat kuitenkin kysyivät, että mitä tekemistä tällä on kielen oppimisen kanssa. He toivoivat, että musiikinopetus voisi paremmin kytkeytyä heidän elämäänsä ja arkipäivän tilanteisiin.

Tutkimuksen aikana Lehtinen-Schnabel kehitti termin kielitietoinen kuoro. Se on laajempi, monitasoinen käsite, joka pitää sisällään paljon enemmän kuin pelkän kielenoppimisen yhdistämisen kuorossa laulamiseen. Lähestymistapa poikkeaa perinteisistä kuoroista. Kielitietoisessa kuorossa otetaan huomioon koko kuorokäytäntö ja muokataan siihen liittyviä toimintatapoja kielen näkökulmasta.

Kielitietoisten kuorojen konsepti lähti siis kehittymään opiskelijoiden toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Aluksi Opi suomea laulaen -kurssin nimellä kulkeneen opintojakson loppuessa opiskelijat toivoivat, että toiminta voisi jatkua säännöllisesti. Toiveiden pohjalta Lehtinen-Schnabel perusti kuoron yhdessä S2-opettajan kanssa, joka halusi tulla mukaan laulamaan ja saamaan lisää työkaluja omaan opetukseensa. Lehtinen-Schnabel taas halusi oppia lisää S2-kielenoppimisesta.

– Kuorosta ja kielestä tehty tutkimus on yleensä liittynyt siihen, että jokin tietty kieliyhteisö ylläpitää kielitaitoa. Sitä, miten monikielisessä ja -kulttuurisessa kuorossa toimitaan kielen kanssa, miten kieltä opitaan ja miten monikielisyys lopulta muuttaa kuorotoimintaa, on tutkittu hyvin vähän, jos ollenkaan.

Kielitietoisen kuoron erityispiirteet

Kielitietoisissa kuoroissa keskiössä on se, että kaikki ymmärtävät ja tulevat ymmärretyiksi yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta. Yksi kielitietoisen kuoron ominaispiirteistä on hierarkian mataluus. Kuoronjohtaja tuo mukanaan musiikkiin ja S2-opettaja kieleen liittyvän ammatillisuuden. Kuorolaiset puolestaan tuovat asiantuntemuksensa siitä, millaista on elää Suomessa ja mitä kielen haasteita he arkipäivässä kohtaavat. Kaikki oppivat toisiltaan.

– Monikielisessä yhteisössä kommunikointi ei voi perustua vain yhden kielen käyttöön.

Kielten limittyminen on tärkeää, ja kommunikoinnissa hyödynnetään kielten lisäksi paljon myös kehon kieltä eli eleitä ja liikettä. Tärkeintä on välittää viesti. Kielitietoisessa kuorossa eri kielet tukevat toisiaan ja samalla suomen kielen oppimista.

– Kieli on paljon muutakin kuin sanoja ja teknistä rakennetta. Se on myös tunnetta ja toimintaa, osa kokonaisvaltaista ilmaisua sosiaalisessa toimintaympäristössä.

Suomen kieltä lähestytään alhaalta päin eli oppijoiden toiveiden ja tarpeiden mukaan. He ovat asiantuntijoita siinä, mikä koetaan haastavaksi ja millaisiin tilanteisiin tarvitaan kielitaidon harjoitusta.

– Myös kulttuurien välinen dialogi on hyvin tärkeää, ja vastavuoroisuus musiikin ja kielenoppimisen välillä on avainasemassa kielitietoisten kuorojen toiminnassa.

Moninaisuus saa näkyä ja kuulua, äänessä saa olla säröä ja tunnetta eikä homogeeninen ääni-ihanne ole tähtäimessä. Kielitietoisessa kuorossa lauletaan äänissä, mutta nuotteja ei käytetä, sillä se saattaisi rajata osan osallistujista ulkopuolelle. Sanat heijastetaan seinälle, mikä mahdollistaa liikkumisen ja kokonaisvaltaisen ilmaisun laulamisen aikana.

Kielitietoisessa kuorossa myös improvisoidaan paljon, sävelletään omia lauluja ja leikitään äänteillä ja äänillä. Jo olemassa olevia kappaleitakin sanoitetaan uudestaan. Eri kulttuureissa on monenlaisia tapoja laulaa ja tehdä musiikkia. Myös tämä otetaan huomioon kuorokäytännöissä.

– Kuorolaiset tuovat harjoituksiin lauluja omista kulttuureistaan. Tutustumme lauluihin ja käännämme niitä suomen kielelle. Ja tietysti laulamme niitä. Tämä antaa syvemmän ymmärryksen kieleen ja sen rytmiin sekä musiikin ja kielen erottamattomaan suhteeseen.

Vinkit kuoroille

Tutkimustuloksia kielitietoisista kuoroista ei voi suoraan yleistää koskemaan kaikkia kuoroja, mutta kaikki kuorot voivat hyödyntää toiminnassaan kielitietoisuutta. Tässä viisi vinkkiä Johanna Lehtinen-Schnabelilta:

1. Käyttäkää mainostuksessa tarvittaessa selkokieltä ja kertokaa, että kuoroon ovat tervetulleita muutkin kuin suomenkieliset eli kielitaustasta riippumatta.

2. Varmistakaa, että kaikki pysyvät mukana kielitaidosta huolimatta. Käyttäkää eri kieliä, ja kehonkieltä, kääntäkää, puhukaa tarpeeksi hitaasti.

3. Miettikää erilaisia lähestymistapoja oppia sama asia. Haastakaa vakiintuneita tapoja.

4. Hyödyntäkää kulttuurien monimuotoisuutta ja oppikaa toisiltanne hierarkioita madaltaen.

5. Muistakaa muuttaa tai ylläpitää käytänteitä tarpeen ja tilanteen mukaan. Osalliseksi itsensä kokeva laulaja on sitoutunut laulaja.

Musiikki ja kieli

Samalla tavalla kuin laulujen melodiat voivat tarttua ja jäädä korvamadoiksi, myös foneettiset äänteet tarttuvat ja merkitys opitulle sanalle voi tulla vasta myöhemmin.

– Kieleen ja musiikkiin voidaan mielestäni laulamisessa suhtautua tasavertaisina, sillä kieli tukee musiikin oppimista ja päinvastoin.

Lehtinen-Schnabelin mukaan tämä toimii etenkin suomen kielessä, jossa äänteiden erottelu on tärkeää, sillä merkitykset voivat muuttua pienestäkin muutoksesta.

– Suomenkieliset erottavat sanat kuka ja kukka helposti toisistaan, mutta kielen opiskelijalle nämä pienet erot voivat olla vaikeita hahmottaa.

Usein pitkä vokaali liitetään pitkään ääneen ja toisaalta yksi tavu on yksi ääni. Musiikki antaa aikaa lausua sanat tavu kerrallaan, mutta samalla yksi tavu liittyy yhteen ääneen. Kieli voi tukea musiikin rytmin ja melodian hahmottamista.

Laulut ja musiikki ylipäätään tuovat mukanaan toistoa, joka on oleellista oppimisprosessissa. Laulut ovat myös hallittavampia kokonaisuuksia kuin pidemmät tekstit. Erilaiset kappaleet kertovat elämänkirjosta, johon voi samaistua ja peilata omaan elämään.

Eri genrejen avulla voidaan myös opetella kielen sosiolingvistisiä tasoja. Esimerkiksi popissa on paljon puhekieltä, räpissä nuorisokieltä ja kansanlauluissa murteita. Sanoja voidaan vertailla keskenään ja esimerkiksi miettiä, mikä jokin puhekielen sana olisi kirjakielellä.

Paljon enemmän kuin laulamista

Kielitietoisessa kuorossa oppiminen tapahtuu samanaikaisesti muiden kanssa ja toisista kuorolaisista saa tukea. On mahdollista harjoitella kieltä joutumatta itse huomion keskipisteeksi. Musiikki rohkaisee ilmaisemaan itseään, ja välillä opiskelija ei välttämättä edes huomaa käyttävänsä kieltä uppoutuessaan musiikkiin.

Aktiivinen kielen käytön harjoittelu kielitietoisessa kuorossa rohkaisee laulajia käyttämään kieltä myös arkipäivän tilanteisssa. Tämän ansiosta on mahdollista kokea suurempaa osallisuutta ja ottaa aktiivisempaa roolia yhteiskunnassa.

Kielitaitoa ja osallisuutta kuoroista

Tutkimuksessa kielen oppimista tutkittiin sekä haastatteluilla että fonologisilla kielitesteillä. Fonologisiin prosesseihin kuuluvat muun muassa äänteiden kuuleminen ja muodostaminen sekä äänten erottelu.

– Yhteistulos oli mielenkiintoinen. Sekä haastatteluiden että fonologisten tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia ja viittaavat siihen, että kielitietoisella kuorotoiminnalla oli positiivisia vaikutuksia kuorolaisten kokemiin kielellisiin haasteisiin. Se tukee kielellistä oppimista eli vahvistaa fonologisia prosesseja ja ääntämistä sekä edistää puhekieleen ja sen käyttöön liittyvää oppimista.

Kielitietoisessa kuorossa keskitytään erityisesti puhekieleen, sillä osallistujien mielestä tärkeintä on ymmärtää ja osata käyttää kieltä arkielämän tilanteissa. Tutkimuskin käsitteli kielen oppimista kuorotoiminnan kautta myös laajemmin yhteiskuntaan liittyvänä kokonaisuutena.

Kuoro luo turvallisen sosiaalisen ympäristön kielen käyttämiseen ja oppimiseen, mikä lisää osallisuuden kokemuksia, ei ainoastaan kuoroyhteisössä vaan laajemminkin.

Monimuotoinen kuoromaailma

Lehtinen-Schnabelin mielestä kuoroja voi ja pitää olla monenlaisia, sillä monimuotoinen kuoromaailma on hyvinvoiva kuoromaailma. Hän pitää tärkeänä sitä, että kuorotoiminta on systeemitietoista ja voi reagoida muutoksiin, joiden keskellä elämme. Monimuotoistuva yhteiskunta vaatii toimia meiltä jokaiselta.

Siksi onkin tärkeää tietoisesti pohtia, miten kuorot ja kuoronjohtajat voivat käyttää musiikkia lisäämään ja vahvistamaan sosiaalista kestävyyttä ja hyvinvointia yhteiskunnassa.

– Kuoroissa on suuri potentiaali niin paljon muuhunkin kuin vain musiikillisen laadun tavoitteluun. Kielitietoisuus on yksi tapa lähestyä sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta.

Pitkäjänteistä työtä

Lehtinen-Schnabel painottaa, että asioita pitää tehdä tietoisesti ja pitkäjänteisesti. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tuttuja ja vakiintuneita käytäntöjä voi ja pitääkin muuttaa tarpeen mukaan. Musiikinopetus perustuu paljon traditioiden ylläpitämiseen, ja Lehtinen-Schnabelin mielestä olisikin hyvä suunnata katsetta myös tulevaisuuteen, kun miettii kuorojen toimintaa ja käytänteitä.

– Joskus muutos on hyvästä, jopa suotavaa. Kaikille tekee hyvää monipuolistaa käsitystä siitä, mitä on kuorossa laulaminen. Vakiintuneiden ammatillisten ajatusmallien muokkaaminen voi toki olla haastavaa, mutta ainakin olisi hyvä tiedostaa niiden olemassaolo ja tarpeen vaatiessa pyrkiä niitä aktiivisesti muuttamaan.

– Kuoroissa on potentiaalia tukea kielen oppimista ja kotoutumista. Kuorokenttä pystyy omassa toiminnassaan hyödyntämään kielitietoisuutta sekä muokkaamaan perinteisiä käytänteitä. Se mahdollistaa myös kuoron ja kuoroyhteisön yhä useammalle!

Johanna Lehtinen-Schnabel

Väitöskirjatutkija Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hänen tutkimusintressejään ovat mm. kielellisesti ja kulttuurisesti moninaiset musiikin oppimisympäristöt sekä kuorossa laulamisen vaikutukset S2-kielen oppimiseen. Lehtinen-Schnabel on myös kuoronjohtaja ja musiikinopettaja.

Väitöskirja: Beyond Disciplinary Boundaries: Language-Aware Choirs Driving Transformative Change in Music Education

Väitöstilaisuus: 10.10.2026, Musiikkitalo, Helsinki

Tutustu tutkijaan: https://www.johannalehtinen-schnabel.com

Kirjoittaja

Jonna Virtanen