Kirjoittaja: Jonna Virtanen
Julkaisupäivä: 15.9.2025

Musiikin ja esittävän taiteen monitoimiosaajan Tellu Turkan löytää nykyisin useimmiten pienestä keltaisesta mökistä lammen rannalta. Pöpelikön keskellä hän kertoo pystyvänsä keskittymään rauhassa säveltämiseen. Rauhallisessa ympäristössä soi enemmän, ja lintujen ja luonnon äänet rauhoittavat mieltä entisestään.

– Olen käynyt tarkaksi siitä, kuinka paljon kylvetän korviani jossain muualla, Turkka kertoo.  

Turkan mielestä on kuitenkin ihanaa kuunnella myös muita ja sitä mitä kentällä tapahtuu, mutta tietyt rajat on hyvä vetää.  

Kaikki lähti laulusta 

Turkka tulee musikaalisesta suvusta ja musiikki ammattina oli ilmeinen valinta. Kaikki lähti laulusta. 

– Sukuni kertoo tarinaa, että olin kolmevuotiaana laulanut sukujuhlissa Kevätlaulun. Ensin kerran, sitten kääntynyt kynnyksellä ja esittänyt saman kappaleen heti perään toiselle huoneelle, Turkka kertoo. 

Laulamisen rinnalle soittimeksi valikoitui klassinen viulu, jota Turkka opiskeli konservatoriossa. Teini-iässä Turkka soitti rumpuja punkbändissä, jossa hänen omien sanojensa mukaan meno oli ankaraa, ainakin treenikämpällä. 

Savonlinnan taidelukiossa ollessaan Turkka liittyi lukion kansanmusiikkiorkesteriin, joka teki retken Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Siellä nähty Värttinä sytytti kipinän kansanmusiikkiin. Sibelius-Akatemiassa säveltäminen alkoi laulun ja soiton rinnalla kiinnostaa Turkkaa, ja nykyisin hän säveltää pääasiassa kuoromusiikkia. 

Muusikosta säveltäjäksi 

– Ensimmäinen virallinen nuotille kirjoitettu sävellykseni oli nimeltään Helvetin raskas marssi, ja sitähän se oli, Turkka nauraa. 

Nuottia ei kuulemma ole enää tallessa. Niistä ajoista sekä Turkan sävellykset että yleinen ilmapiiri ovat kehittyneet. Turkan mielestä kentällä on vapaampi tunnelma, ja kuoromaailmakin kommunikoi nykyisin useampaan suuntaan ja taipuu moneen. 

Myös monitaiteellisuus on nostanut päätään kuorokentällä. Turkalla on tuntuma, että säveltäviä naisia näkyy nykyisin enemmän. Turkka toteaa, että heitä on varmasti aina ollut, mutta nykyisin osataan ottaa enemmän kunniaa tekemisistään. Henkilökohtaisesti Turkan suurin tienraivaus on kuitenkin pitänyt tehdä oman pään sisällä. Hän on käynyt itsensä kanssa keskustelua siitä, onko hän oikea säveltäjä vai vaan muusikko, joka säveltelee.  

– Vasta tänä vuonna ajattelin, että sävellys työllistää minua enemmän kuin muut asiat, ja päätin hakea Suomen Säveltäjät ry:n jäseneksi, Turkka kertoo.  

Jäseneksi Turkka toki hyväksyttiin, vaikka hän itse kertoo kuitenkin hämmästyneensä, kun tieto siitä tuli. Turkka on ensimmäinen kansanmusiikkikoulutuksen saanut säveltäjänainen Suomen Säveltäjät ry:ssä.

Kerroksia 

Turkan sävellystyylissä kuuluu kansanmusiikkitausta ja elämän kerroksellisuus. Kansanlauluissa Turkkaa kiehtovat lyhyet yhden tai kahden tahdin teemat, joissa variaatioita on kuitenkin loputtomasti. 

Uusia sävyjä teoksiin on tuonut Sibelius-Akatemian Inspiration Course in Global Choir Leadership -opintokokonaisuus, jonka Turkka on suorittanut. Kurssilla Turkkaan kolahti erityisesti kompin luominen ääni-improvisaation avulla. Tämä kuuluu muun muassa uusissa Jänis Vemmelsääri -lauluissa. 

– Myös yhteistyö erilaisten kuorojen kanssa on vaikuttanut säveltämiseeni. Olen saanut testailla kuorojen ja omien taitojeni rajoja vapaasti esimerkiksi Philomelan kanssa, Turkka kertoo. 

Energiaa! 

Turkka kokee energian vaikuttavan vahvasti säveltämiseensä ja kertoo itse toimivansa parhaiten pystysuorassa energiassa, joka juurruttaa maahan, mutta samalla avaa tilaa ylöspäin ja antaa ajatusten virrata.

Kehittyviä teemoja Turkka työstää kahdella eri tavalla: Vahvojen teemojen hän antaa lennellä pään ympärillä ja kehittyä luonnollisesti. Hän tietää, että ne eivät karkaa. 

Pienemmät teemat Turkka äänittää puhelimen muistiin ja palaa niihin tarvittaessa, esimerkiksi etsiessään siltoja suurempien teemojen välille tai näyttämöllisten teosten liitoskohtiin. 

Sielun siivoamista ja universaaleja teemoja 

Turkka kertoo, että oma eletty elämä vaikuttaa paljon siihen, mitä hän säveltäjänä tekee. Teokset kumpuavat usein Turkan omista kokemuksista, ja esimerkiksi Selkiessä on hänen henkilökohtaisia päiväkirjamerkintöjään. 

– Käsitellessäni minulle tapahtuneita asioita pääsen samalla siivoamaan sieluani säveltämisen kautta, Turkka kertoo ja lisää, että välillä pitää toki tehdä ‘höpöhöpö’-laulujakin. 

[lainausnosto] ”Jos joku samaistuu teoksiini, saa vertaistukea, kokee liikutusta tai vapautumista, tavoitteeni on täytetty.”

Kokemukset ovat henkilökohtaisia, mutta Turkka näkee ne kuitenkin universaaleina teemoina, joita lähes jokainen joutuu käymään läpi elämässään. Teostensa avulla Turkka toivoo tuottavansa jotakin hyvää maailmaan. 

 – Jos joku samaistuu teoksiini, saa vertaistukea, kokee liikutusta tai vapautumista, tavoitteeni on täytetty, Turkka kertoo.

Turkan mukaan parasta palautetta on se, kun laulajat kertovat kokeneensa suuria tunteita harjoitellessaan teoksia ja nämä laulajat saavat vuorostaan samanlaista palautetta yleisöltään. Se on ketjureaktio, johon Turkka tähtää.  

Kuoroja ja yhtyeitä 

Kuoro- ja yhtyelaulun pariin Turkka päätyi alun perin laulavien lapsenvahtiensa kautta. Vaihtokauppana lastensa vahtimisesta Turkka opetti laulua. Hän pääsi testailemaan erilaisia asioita kvartetin ja duon kanssa. 

Myöhemmin Turkan johdettavana on ollut erilaisia kuoroja, muun muassa Tellus-kuoro Tampereella ja Sisaruet Joensuussa. Pääsykokeita Turkka ei ole ikinä pitänyt, vaan kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan ja sitten on katsottu, mitä milläkin porukalla voidaan tehdä. 

– Säveltämisessä pätee sama asia. On tärkeää huomioida kuorojen tekniset taidot ja tavoitteet, jotta sävellykseni ydin välittyy ulos ja kuulostaa hyvältä, Turkka kertoo. 

Naiskuoroille säveltäminen on aina ollut Turkalle helpointa. Hän on pystynyt laulamaan kaikki äänet nauhalle ja tarkastamaan siten, mikä toimii ja mikä ei. Hän tosin toteaa, että nykyisin hänen tekniikkansa on kehittynyt sellaiseksi, että pystyy kuulemaan kokonaisuuden soivan päänsä sisällä. 

Myös lapsi- ja nuorisokuoroille Turkka on säveltänyt jonkin verran, ja nykyisin myös sekakuorot kuuluvat hänen katalogiinsa.  

– Sekakuoroille säveltäessäni olen päässyt tutustumaan miesääniin ja joutunut hakemaan rajoja hyvin soiviin teoksiin. Alussa saatoin välillä säveltää bassoille liian korkeaa ja tenoreille liian matalaa, Turkka analysoi. 

Mieskuoroillekin Turkka kertoo Liisa Matveisen kanssa säveltäneensä, mutta kuvailee teoksia vähän ontuviksi. Turkka kertoo, että mieskuoromaailma on hänelle vielä vähän tuntematon ja mielikuvat frakkiasuisista rivistöistä ja toisessa äärilaidassa olevista Semmareista ja Huutajista ovat hänelle vieraita.

– Mahtuuhan siihen väliin toki paljon muutakin, Turkka nauraa ja jatkaa, että pitäisi löytää jokin sopiva mieskuoro, jonka kanssa voisi tehdä yhteistyötä ja testailla eri asioita. Saa ilmoittautua!