kirjoittaja: Jonna Virtanen
julkaisupäivä: 23.2.2026

Saara Kemppainen perusti Letician alun perin omalle lapselleen vuonna 2003, ja siitä kasvoi nopeasti 80 lapsen kuoro. Myös aikuiset alkoivat kysellä omaa kuoroa, mikä aluksi ihmetytti Kemppaista, sillä Salossa oli jo muitakin aikuiskuoroja. Lopulta Kemppainen kuitenkin päätyi laajentamaan Letician kuoroperheen myös aikuisille. 

Leticia-kuoroperheessä on ollut parhaimmillaan 120 lasta ja nuorta ja 60 aikuista. Korona sai laulamisen vähentymään koko maassa ja vaikutus ulottui myös Letician kuoroperheeseen. Yhdessä vaiheessa Kemppainen harkitsi jopa toiminnan lopettamista kokonaan, mutta kuorolaiset kannustivat häntä pysymään Letician johdossa. Niin Kemppainen tekikin, ja nyt hän kiittelee kuorolaisia siitä, että nämä saivat hänet jatkamaan.

Kemppainen kertoo, että laulamisen kulttuurin jälleenrakentamiseen tarvitaan paljon työtä, ja olikin iloinen, kun kuuli Kaikki laulaa – Alla sjunger -hankkeesta. Hän sanoo, että juuri sellaista toimintaa tarvitaan nyt. Kemppainen painottaa myös sen tärkeyttä, että ihmiset tietävät kuoroista ja niiden toiminnasta. Hän kannustaakin kuoroja pitämään rohkeasti ääntä itsestään ja esimerkiksi tarjoamaan juttuideoita eri medioihin ja kertomaan itsestään paikallisille toimijoille.

Lapset laulamaan stipendien avulla

Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää kouluyhteistyötä, jota Leticia on aina tehnyt paljon. Heidät tunnetaankin Salon kouluissa ja otetaan mielellään niihin vierailuille. Koululaisia on myös kutsuttu ilmaiseksi Letician musikaalien ja muiden esiintymisten päivänäytöksiin. 

Letician lapsikuoro on tavoittanut uusia laulajia myös stipendijärjestelmän kautta. Kuoro jakaa keväisin kaksi stipendiä jokaisen salolaisen koulun 2. ja 3. luokille. Stipendi sisältää Letician levyn sekä ilmaisen syyslukukauden lapsikuorossa. Nämä stipendit tuovat syyslukukaudelle paljon uusia laulajia, joista osa lopettaa keväällä, mutta monet jatkavat.

Kuten monissa muissakin kuoroissa, poikia on Letician lapsikuorossa paljon vähemmän kuin tyttöjä. Kemppainen on kouluvierailuillaan huomannut, että poikia olisi helpompi houkutella mukaan poikakuorojen kautta. Leticiassa olikin ennen koronaa energinen poikakuoro. Jaottelu tyttö- ja poikakuoroihin laittaa Kemppaisen pohtimaan, onko se enää nykyaikaa.

Kaikki ovat tervetulleita

Letician kuoroperheen filosofiaan kuuluu se, että kaikki ovat tervetulleita mukaan. Kuoroon, konsertteihin, kilpailuihin eikä musiikkivideoihin ole pääsykokeita. Kemppainen kertoo, että se vaatii johtajalta paljon, mutta hänen mielestään koko asian ydin on laulamaan oppiminen ja laulamisesta nauttiminen. 

Kemppainen uskoo vahvasti siihen, että kaikki voivat kehittyä paremmiksi laulajiksi, kun asioita opetetaan tarpeeksi pienissä paloissa ja kehittymiselle annetaan aikaa ja siihen kannustetaan. Hän haaveilee myös siitä, että koulujen opetussuunnitelmiin sisällytettäisiin laulusto, jonka kaikki ikäluokat oppisivat. Se madaltaisi laulamisen kynnystä yleisesti ja kannustaisi kaikkia laulamaan yhdessä. Yhteistä laulustoa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää myös esimerkiksi muistisairaiden hoidossa.

”Leticiassa kaikki otetaan vastaan sellaisina kuin he ovat. Kuorolaiset ymmärtävät, että kaikki eivät aloita samalta tasolta ja laulajat oppivat asioita eri tahdissa. ”

Kuoron johtajana Kemppainen haluaa antaa vahvan signaalin siitä, että kaikki todella ovat tervetulleita Leticiaan. Hän ei koe henkilökohtaista tarvetta saada suitsutusta itselleen kuoronjohtajana – Leticiassa tavoitteena on tehdä parhaansa ja kehittyä laulamisessa, ja se riittää.

Kannustava ilmapiiri avainasemassa

Kuorolaiset kehuvat Letician ilmapiiriä, ja monet Salosta pois muuttaneet ovat kertoneet, että eivät ole löytäneet samanlaista yhteisöä uudelta paikkakunnaltaan. Kemppainen toteaa, että hän ei yksin ole vastuussa kuoroperheen lämpimästä ilmapiiristä. 

Leticiassa kaikki otetaan vastaan sellaisina kuin he ovat. Kuorolaiset ymmärtävät, että kaikki eivät aloita samalta tasolta ja laulajat oppivat asioita eri tahdissa. Kemppainen kertoo, että keskinäinen kannustaminen on tärkeää ja tavoitteena on luoda yhteisö, jossa kaikilla on hyvä olla. Silloin laulukin kuulostaa paremmalta.

Myös kuorojen väliseen yhteistyöhön panostetaan. Nuorisokuorolaiset opetetaan pitämään huolta lapsikuorolaisista, jotka puolestaan pitävät nuorisokuorolaisia esikuvinaan ja ihailevat heitä. Aikuisilta taas opitaan se, miltä aikuiskuoro kuulostaa ja miten se toimii. Kuorot myös esiintyvät paljon yhdessä, mikä omalta osaltaan vahvistaa kuorojen välisiä suhteita. 

Kemppainen kertoo, että jokaiselle ryhmälle pyritään joka vuosi järjestämään jotain, mihin tähdätä ja mitä odottaa. Tänä vuonna nuorisokuoro lähtee yhdessä aikuiskuoron kanssa hakemaan palautetta kuoron esiintymisestä Nordic Voices -kuorofestivaalille Lahteen ja lapsikuoro tekee kuorovierailun pääkaupunkiseudulle.

Vuoden musiikkivideota tekemässä

Letician Nää maat -musiikkivideo voitti Kuorogaalassa 2025 Vuoden musiikkivideo -palkinnon. Kemppainen kertoo, että alkuperäinen visio videosta sisälsi Teijon maisemaa ja kansallispukuisia nuoria laulamassa. Vähitellen musiikkivideo lähti kuitenkin muokkautumaan lyhytelokuvaksi, johon kuorolaisilta tuli idea esimerkiksi neljän vuoden ajan sisällyttämisestä tarinaan.

Varsinainen tekeminen käynnistyi kuvaaja Kristofer Söderströmin ja käsikirjoittaja Saija-Reetta Kotirinnan kanssa pidetystä palaverista. Kotirinta oli aiemmin tehnyt koreografioita Leticialle ja yhteistyön tiedettiin hänen kanssaan sujuvan. 

Söderströmkin oli tuttu aiemmista musiikkivideoista. Kemppainen kehuu Söderströmin vuorovaikutustaitoja kaikenikäisten kuorolaisten kanssa ja sitä, että hän ei tule paikalle vain kuvaamaan, vaan haluaa omalla ammattitaidollaan ja ideoita jakamalla varmistaa sen, että videosta tulee mahdollisimman hyvä.

Videolle pääsivät esiintymään kaikki halukkaat kuorolaiset. Musiikkivideota tehtiin pitkällä aikajänteellä ja kuvauksia oli paljon ulkona, joten usein kuvauspäivät tulivat säiden salliessa lyhyellä aikajänteellä. Kaikki halukkaat eivät siis aina päässeet paikalle, mutta se ei vaikuttanut videon konseptiin.

Kemppainen toteaa, että kuorolaisille videon tekeminen on yhteisöllisyyttä vahvistava kokemus, jota muistellaan kilpailujen ja leirien ohella vielä pitkän ajan kuluttua. Muihin kuorolaisiin tulee tutustuttua paremmin, kun aikaa vietetään muutenkin kuin vierekkäin laulaen. Toki teoksen äänittäminen videota varten kehittää myös kuorolaisten laulutaitoa, joten senkin puolesta Kemppaisen mukaan videoiden tekeminen kannattaa.