Teksti: Annika Stucky käännös Reijo Kekkonen
Julkaisupäivä: 24.11.2025

Annika Stuckyn väitöskirjatutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli tehdä Anna-Mari Kähärän musiikkia helpommin lähestyttäväksi amerikkalaisille tai yleensä englanninkielisille kuoroille, jotka eivät ehkä tunne suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria ja lauluperinnettä. Väitöskirja sisälsi teosten tekstien IPA-ääntämisohjeet, käännökset sanasta sanaan sekä runomuotoiset käännökset Kähärän sävellyksissään käyttämistä teksteistä; lisäksi pedagogisia ohjeita, harjoitusmenetelmiä sekä yhteisöllisiä sitouttamisharjoituksia ohjelmistoon. Tämä artikkeli esittelee lyhyesti diskantti- ja naiskuorojen tilaa ja ohjelmistoja Yhdysvalloissa sekä sitä, kuinka Kähärän musiikki antaa uutta voimaa naisten arvostamiseen kuorokentällä.

Diskanttikuoroilla on Yhdysvalloissa ristiriitainen asema. Niitä on runsaasti akateemisissa ympäristöissä läpi koulu- ja yliopistokentän, mutta ovat pienemmässä roolissa yhteisöjen ja ammattilaisten areenoilla. Siinä missä Suomessa on korkeatasoisia, lähes puoliammattilaisia diskanttikuoroja, Yhdysvalloissa ainoastaan Lorelei (2007), mirabai (2017) ja Lyyra (2024) edustavat perinteisiä edistyneitä ja ammattimaisia diskanttikuoroja. 

Vaikka diskanttikuorot ovat pitkään olleet osa amerikkalaista kuoroperinnettä, on niitä usein tarkasteltu sukupuolittuneen hierarkian linssin läpi ja pidetty vähemmän edistyneinä ja taiteellisesti merkittävinä kuin sekakuoroja. Kuitenkin kasvava kuoronjohtajien, säveltäjien ja opiskelijoiden määrä muokkaa perinteisiä käsityksiä tarkoituksenmukaisen ohjelmiston, taiteellisen edistymisen ja erinomaisuuden uudelleen määrittelyn kautta sukupuolittuneiden odotusten yli.

Diskanttikuorot kuorohierarkian pohjalla

Vaikka diskanttikuorot ovat saaneet itselleen lisää näkyvyyttä ja painoarvoa, ne silti sijoitetaan sekakuoroja suosivan kuorohierarkian pohjalle. Tämä on osaltaan länsimaisen musiikillisen kaanonin vaikutusta. Se on perinteisesti korostanut sekakuoro-ohjelmistoja ja samalla laiminlyönyt ne laitokset ja perinteet, jotka ovat muovanneet naisten kuorohistoriaa.

Sen seurauksena naisten kuorojen systemaattinen aliedustus koulutuksessa on muovannut sukupolvittain kuoronjohtajia pitämään sekakuoroja kuoromusiikin erinomaisuuden standardina. Lisäksi sekakuoroja on pidetty valikoituna eliittinä, kun taas naisten kuoroja on pidetty heikompina yhtyeinä naislaulajille, jotka eivät ole päässeet sekakuoroihin.

Koska naislaulajien määrä on paljon suurempi kuin mieslaulajien, voidaan diskanttikuoroja usein perustaa ylenmääräisestä laulajavalikoimasta. Tasapainoisen SATB-yhtyeen muodostamiseksi täytyy naislaulajien kohdata korkeampi vaatimustaso koelaulussa, vaikka paradoksaalisesti vain naisten muodostamia kuoroja pidetään vähemmän kilpailukykyisinä. Tuo epätasapaino vahvistaa ajatusta, että naisten kuoroja pidetään toisen luokan yhtyeinä, vaikka ne usein koostuvat taitavista laulajista.

Osavaltioiden kuorot kuoroelämän huipulla

Amerikassa kuoromusiikkia tunnetaan parhaiten lukemattomien festivaalikuorojen kautta. Niitä on eri osavaltioissa paikallisella ja kansallisella tasolla. Ne koostuvat eri-ikäisistä, yleensä kouluikäisistä lapsista yliopisto-opiskelijoihin. Yksi kunnioitetuimmista em. ryhmistä on All State Honor Choir (”osavaltion valiokuoro”). 

Tällainen jokaisessa osavaltiossa toimiva kuoro koostuu lukioikäisistä opiskelijoista (14–18 v.), jotka käyvät läpi monta kierrosta yksilöllisiä koelauluja päästäkseen mukaan tähän oman osavaltionsa valiokuoron todella valikoituun laulajistoon. 

Nämä laulajat kokoontuvat eri puolilta osavaltiotaan pariksi-kolmeksi päiväksi harjoittaakseen ja esittääkseen konsertin tunnetun johtajan johdolla. Kaikissa osavaltioissa ”valiokuoro” on sekakuoro, mutta vain muutamassa on lisäksi diskantti- tai TB-kuoro. Vaikka tyttöjä ja naisia on enemmistö kuorolaulajista, jopa he usein pitävät sekakuorossa laulamisesta enemmän, todennäköisesti niiden aseman ja laadun, laajemman ohjelmistovalikoiman ja haasteellisuuden vuoksi.

Edistystä tapahtuu

Tästä vakiintuneesta hierarkiasta huolimatta ovat muutamat viime vuosikymmenet osoittaneet merkittävää edistystä naisten kuorojen tunnustamisessa olennaisen tärkeiksi taiteellisiksi yhtyeiksi. Tämä näkyy mm. merkittävissä aloitteissa, joilla on lisätty naisten kuorojen näkyvyyttä ja arvostusta.

Näitä ovat mm. naisten kuorojen nostaminen koulujen ”lippulaivoiksi”, merkittävien kuoronjohtajien palkkaaminen osavaltioiden naisten valiokuorojen johtajiksi sekä oikeudenmukaisen edustusmahdollisuuden varmistaminen niille kansallisilla ja alueellisilla festivaaleilla. Nuo muutokset haastavat olettaman, että sekakuorojen tulee edustaa saavutusten huipentumaa, ja antavat nuorille naisille esimerkkejä erinomaisuudesta, joka vahvistaa heidän arvoaan muusikkoina.

[lainausnosto] ”Diskanttikuorotaiteen tulevaisuus on hierarkkisen ajattelun purkamisessa ja monimuotoisuuden syleilemisessä.”  

Naisten kuorojen taiteellisessa identiteetissä on viimeisen neljännesvuosisadan aikana tapahtunut merkittävä muutos. Menneiden pinnallisten ohjelmistojen stereotyyppisesti keskittyneet teemat kuten kukat ja romantiikka ovat jääneet taakse. Kuoronjohtajat ja säveltäjät ovat kasvavassa määrin tavoitelleet teoksille teemoja kuten syvyys, haasteellisuus ja sosiaalinen asiaankuuluvuus.

Kuorojen ohjelmistoja tarkastellaan kriittisesti

Yhdysvaltojen kuoroyhteisö tarkastelee parhaillaan erittäin kriittisesti omia ohjelmistotrendejään. On julkaistu useita kuorojen ohjelmistoja tutkivia artikkeleita ja on huomattu, että monimuotoisuus ja tasa-arvo puuttuvat niistä. 

Tuore tutkimus paljasti, että viimeisen 20 vuoden aikana osavaltioiden valiokuorojen ohjelmistoissa Brahms on edelleen esitetyin säveltäjä muiden valkoisten miesten, kuten G.F. Händelin, W.A. Mozartin, Eric Whitacren, Z. Randall Stroopen, Felix Mendelssohnin ja Joseph Haydnin kera. 

Naispuolisten säveltäjien ja sovittajien osuus on ollut vain 19 % em. kuorojen ohjelmistoista. Toisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin ohjelmistojen muuttumista COVID-19-pandemian ja George Floyd -protestien jälkeen (2023), havaittiin, että suurten yliopistojen kuoro-ohjelmistoista yli 70 % oli miesten säveltämää. 

Todellakin on paljon tehtävää ohjelmistojen monimuotoistamisessa siten, että ne huomioisivat yhteiskuntamme kulttuurien ja yhteisöjen kirjon ja naissäveltäjät, -johtajat ja -muusikot

Kähärän musiikki mukana laajentamassa ohjelmistoja

Ohjelmiston laajentamisessa Kähärän musiikki vastaa osuvasti diskanttikuorojen edistämiseen. Kähärä on kirjoittanut lähes kaiken kuoromusiikkinsa naisäänille. Hän on luonut läheisen suhteen naiskuoroihin Philomela ja Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat (KYN). Molemmat ryhmät esittävät ja levyttävät säännöllisesti hänen sävellyksiään ja sovituksiaan. 

Kähärän musiikki myötävaikuttaa diskanttikokoonpanon nostamisessa arvokkaaksi ja merkitseväksi kuoromusiikin muodoksi. Laulumusiikin feministinä Kähärä on järjestänyt ja tuottanut konsertteja kansainvälisenä naistenpäivänä. Hänen muu aktivisminsa kohdistuu naisvaltaisten työalojen, kuten vanhustenhoidon, järjestelmien ja työehtojen parantamiseen.

[lainausnosto] ”Kähärän musiikki myötävaikuttaa diskanttikokoonpanon nostamisessa arvokkaaksi ja merkitseväksi kuoromusiikin muodoksi.”  

Festivaalit, digitaaliset alustat ja kansainväliset yhteistyöprojektit mahdollistavat kuoronjohtajien ohjelmistojen ja ideoiden vaihdon yli rajojen. Suomalaiset diskanttiteokset esiintyvät kasvavassa määrin amerikkalaisissa ohjelmistoissa, usein osana laajempaa pyrkimystä monimuotoistaa ohjelmistoja ja nostaa esille aliedustettuja säveltäjiä. Nämä muutokset alleviivaavat diskanttiäänen universaaliutta äänenä, joka ylittää sukupuoliesteet ja kulttuuriset rajat. 

Pandemian jälkeisenä aikana kuorot ovat tulleet esiin uudistuneella asenteella yhteisöä ja inkluusiota kohtaan. Diskantti- ja naisten kuorot ovat asettuneet johtamaan keskustelua empatiasta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisestä yhteydestä.

Kähärän musiikki sekä kunnioittaa perinnettä että yllyttää muutokseen

Diskanttikuorotaiteen tulevaisuus on hierarkkisen ajattelun purkamisessa ja monimuotoisuuden syleilemisessä. Kuorot kuten KYN, Philomela, mirabai ja Lyyra osoittavat, että taito voi ottaa monta muotoa. Musiikin tekemisen sitomisella mielikuvitukseen, yhteistyöhön ja rohkeuteen perinnesidonnaisten rakenteiden asemesta voi olla ratkaiseva vaikutus siihen, kuinka kuoromusiikki otetaan vastaan tämän päivän maailmanlaajuisessa yhteisössä. 

Diskanttikuorojen jatkuva evoluutio Yhdysvalloissa heijastelee laajempaa kulttuurista tilintekoa sukupuolten, edustuksellisuuden ja taiteellisten arvojen kanssa. Anna-Mari Kähärän työ toimii esimerkkinä siitä, kuinka taide voi sekä kunnioittaa perinnettä että yllyttää muutokseen. Hänen musiikkinsa luo synteesin kulttuurisesta identiteetistä, feministisestä aktivismista ja sävellyksellisistä innovaatioista, ominaisuuksista, jotka resonoivat kauas Suomen ulkopuolelle. 

Amerikkalaisille johtaja-kouluttajille hänen teoksiinsa tutustuminen on sekä taiteellinen että eettinen toimi: sitoutuminen naisäänten vahvistamiseen, kuorokaanonin monimuotoistamiseen ja inklusiivisemman musiikillisen tulevaisuuden muovaamiseen.

Sitä mukaa, kun diskanttikuorot jatkavat maailmanlaajuista esiinmarssiaan, ne eivät ole vain sosiaalisen edistyksen heijastuma vaan näkymä siihen, miksi kuoromusiikki voi tulla: eläväksi ja hengittäväksi tasa-arvon, empatian ja yhdessä laulamisen käytännöksi.

Tämä artikkeli on tiivistelmä kirjoittajan väitöskirjasta Laulan laulun: A Conductors Guide to Selected Treble Choir Music of Anna-Mari Kähärä (Johtajan opas valikoituihin Anna-Mari Kähärän kuoroteoksiin).